VEDEN HUONEET THE ROOMS OF WATER
Saila Susiluoto trans. David McDuff
Talo romahtaa kun tuuli murtaa vettä sen
huoneisiin. Sen luut kilahtavat poikki, kivet
ölisevät veteen, nostavat pohjasta hiekkaisen
sumun. Huoneet painuvat kasaan, romahtavat
toinen toisensa sisään. Tytöt rämpivät
veneeseen, hiukset vettä valuen, he muuttuvat
ääniksi, sydämen jyskeeksi, verenkierron
jyliseväksi kohinaksi, se ei erotu veteen
putoavan talon ryskeestä enää, äänet romahtavat
kuten huoneet, toinen toisensa sisään. Tyttö
sanoo: me pelastumme kyllä, ei kahta ilman
kolmatta, yksi kaikkien puolesta, kaikki yhden
takia, vain yksi kerros pinnalla.
The house collapses when the wind breaks water
into its rooms. Its bones tinkle in two, the stones
swirl into the water, raise a sandy mist from the
bottom. The rooms sink into a heap, collapse, one
inside the other. The girls flounder into the boat,
their hair dripping with water, they turn into sound,
the heart's thumping, the circulation's booming roar,
it can no longer be distinguished from the clatter of
the house as it falls into the water, the sounds
collapse like the rooms, one inside the other. A girl
says: we'll certainly be rescued, no two without
three, one for all, all for one, just one layer on the
surface.

Copyright © Saila Susiluoto 2004, transl. copyright © David McDuff 2004 - publ. 00tal http://www.00tal.com


next
index
translator's next