TUONELANMATKATHE VISIT TO TUONELA
Anon. (oral tradition)trans. Keith Bosley (from Finnish)
Tuopa vanha Väinämöini
läksi kirkkohon kivasta
yli muista ylpeistä:
jalas patvini pakahtu
jalas koivuini kolahti
kivisellä kirkkotiellä.

Sano vanha Väinämöini:
"Onko vanhassa väjessä
käyjä Tuonelta oroja
Manalalta veäntietä?"

Kansa kaikki vastoapi:
"Ei ole vanhassa väjessä
käyjeä Tuonelta oroja
Manalalta veäntietä."

Sano vanha Väinämöini:
"Onko nuoressa väjessä
kansassa ylenevässä
käyjä Tuonelta orojen
Manalalta veäntiemen?"

Kansa kaikki vastoapi:
"Ei ole nuoressa väjessä
käyjeä Tuonelta orojen
Manalalta veäntiemen."

Siitä vanha Väinämöini
läksi Tuonelta oroja
Manalalta veäntietä.
Mäni Tuonelan jokehe:
siel on Tuonen tyttärete
rautakynnet, rautasormet
rautarihman kesreäjät,
ne om poukkujem pesuilla.

Siitä vanha Väinämöini
jo huhuta huijahutti:
"Tuo venehtä Tuonen tyttö
lapsi kalman karpassuo!"

Tuonen tyttäret sanoa
lapset kalman kalkahuvi:
"Kuin asia sanottanehe
veneh siula tuotanehe."

Sano vanha Väinämöini:
"Rauta mium Manalla soatti
rauta toi on Tuonelaha."

Tuonen tyttäret sanovi
lapset kalman kalkahuvi:
"Kuin rauta Manalla toisi
rauta toisi Tuonelaha,
verin voatties valuisi
hurmehin hyreäilisi."

Siitä toas huhuta huijahutti:
"Tuo venehtä Tuonen tyttö
lapsi kalman karpassuo!"

Tuonen tyttäret sanoa
lapset kalman kalkahuvi:
"Kuin asie sanottanehe
veneh siula tuotanehe."

Sano vanha Väinämöini:
"Tuli mium Manalla soatto
tuli toi on Tuonelaha."

Tuonen tyttäret sanoa
lapset kalman kalkahuvi:
"Kuin tuli Manalla toisi
tuli toisi Tuonelaha,
tulin voatties palasi
kypeninä kirpuoisi."

Siitä vanha Väinämöini
jo huhuta huijahutti:
"Tuo venehtä Tuonen tyttö
lapsi kalman karpassuo!"

Tuonen tyttäret sanovi,
lapset kalman kalkahuvi:
"Kuin asia sanottanehe
veneh siula tuotanehe."

Sano vanha Väinämöini:
"Läksin Tuonelta oroja
Manalalta veäntietä."

Siitä Tuonen tyttärete
rautakynnet, rautasormet
rautarihman kesreäjät,
jopa tuotihi venoini.
Sieläpä miestä miessä piettih
urosta uron tavalla:
syötettihi, juotettihi
noilla keärmehen kähyillä
tšisiliuskoim päillä noilla.
Vieläpä miestä moate pantih
sänkyllä säterisellä
joka oli keärmehen kähyistä.

Siitä vanha Väinämöini
jo tunsi tuhon tulovan
hätäpäiväm peällä soavan.
Muuttu ruskiekse mavoksi
tšisiliuskoiksi tšilahti,
ui poikki Tuonen jovesta.

Mäni siitä väkesä luoksi
itše noin sanoiksi virkki:
"Elkeäte nuoret miehet
männä surmatta Manalla
kuolomatta Tuonelaha."

Siitä vanha Väinämöini
ajo kirkkoho kivasta
yli muista ylpeistä.
Now, that old Väinämöini
set out for church, resplendent
above the other proud folk:
his springy sledge-runner split
his curly sledge-runner bumped
on the rocky road to church.

The old Väinämöini said:
"Is there one of the old folk
to go for spikes from Tuoni
a crowbar from Manala?"

And all the people answered:
"There is none of the old folk
to go for spikes from Tuoni
a crowbar from Manala."

The old Väinämöini said:
"Is there one of the young folk
the rising generation
to go for spikes from Tuoni
the crowbar from Manala?"

And all the people answered:
"There is none of the young folk
to go for spikes from Tuoni
the crowbar from Manala."

Then the old Väinämöini
went off for spikes from Tuoni
a crowbar from Manala.
Went to Tuonela's river:
there the daughters of Tuoni
iron-clawed, iron-fingered
spinners of an iron thread
were busy with their washing.

Then the old Väinämöini
called out, shouted out:
"Bring a boat, girl of Tuoni
child of the grave, a vessel!"

The daughters of Tuoni said
the children of the grave clanked:
"When your business is stated
a boat will be brought to you."

The old Väinämöini said:
"Iron brought me to Mana
and iron to Tuonela."

The daughters of Tuoni said
the children of the grave clanked:
"If iron brought you to Mana
and iron to Tuonela
your garments would drip with gore
your clothes would be oozing blood."

Then again he called out, shouted out:
"Bring a boat, girl of Tuoni
child of the grave, a vessel!"

The daughters of Tuoni said
the children of the grave clanked:
"When vour business is stated
a boat will be brought to you."

The old Väinämöini said:
Fire has brought me to Mana
fire to Tuonela."

The daughters of Tuoni said
the children of the grave clanked:
"If fire brought you to Mana
fire to Tuonela
your garments would be on fire
your clothes would be spitting sparks."

Then the old Väinämöini
called out, shouted out:
"Bring a boat, girl of Tuoni
child of the grave, a vessel!"

The daughters of Tuoni said
the children of the grave clanked:
"When your business is stated
a boat will be brought to you."

The old Väinämöini said
"I came for spikes from Tuoni
a crowbar from Manala."

Then the daughters of Tuoni
iron-clawed, iron-fingered
spinners of the iron thread
brought a little boat.
They treated the man as man
the hero like a hero:
they gave him food, gave him drink -
some serpent-venom
and some lizard-heads.
They even laid him to rest
on a bed of silk
which was of serpent-venom.

Then the old Väinämöini
felt his doom coming
his day of distress dawning:
changed himself to a brown worm
slithered into a lizard
swam across Tuoni's river.

Then he went to his people
himself put this into words:
"Do not, young men, go
to Mana unless you're killed
to Tuonela unless dead."

Then the old Väinämöini
drove off to church, resplendent
above the other proud folk.

As sung by Jyrki Malinen, 1871. A vivid example of syncretism:
a Stone Age shaman going to church must seek a spell
from Tuonela, the land of the dead.

Trans. Copyright © Keith Bosley - publ. Bloodaxe Books. Original with acknowledgements to the Finnish Literature Society, Helsinki.


...buy this book
next
index
translator's next