| KALEVALA, canto 19, lines 185-312 | |
| Anon. (after oral tradition) | trans. Keith Bosley (from Finnish) |
|
....Se on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, takovi kokon tulisen, vaakalinnun valke'isen; kourat rauasta kuvasi, teräksestä temmottimet siiviksi venehen vieret. Itse siiville yleni, selkähän sijoittelihe, kokon kynkkäluun nenille. ....Siitä neuvoi kokkoansa, vaakalintua varoitti: "Kokkoseni, lintuseni! Menes lennä, kunne käsken: Tuonen mustalle joelle, Manalan alantehelle! Iske suuri suomuhauki, liikkuva kala lihava!" ....Tuo kokko, komea lintu, lenteä lekuttelevi; lenti hauin pyyäntähän, hirmuhampahan hakuhun tuonne Tuonelan joelle, Manalan alantehelle! Yksi siipi vettä viisti, toinen taivasta tapasi, kourat merta kuopaeli, nokka luotoja lotaisi. ....Siitä seppo Ilmarinen lähtevi haroamahan tuota Tuonelan jokea. kokko luona vahtimahan. ....Vetehinen veestä nousi, koppoi kiinni Ilmarisen. Kokko niskahan kohahti, Vetehisen päätä väänti, polki päätä pohjemmaksi, kohti mustia mutia. ....Jo tulevi Tuonen hauki, ve’en koira vengottavi. Ei ole hauki pienen pieni eikä hauki suuren suuri: kieli kahta kirvesvartta, hampahat haravan varren, kita kolmen kosken verta, selkä seitsemän venehen. Tahtoi seppoa tavata, syöä seppo Ilmarisen. ....Tuli kokko kouotellen, isketellen ilman lintu. Eik' ole kokko pienen pieni eikä aivan suuren suuri: suu sen on satoa syltä, kita kuusi koskellista, kieli kuutta keihäsvartta, kynnet viittä viikatetta. Keksi suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan, iskevi kaloa tuota, vasten suomuja sukaisi. ....Silloin suuri suomuhauki, liikkuja kala lihava, painavi kokon kynimen alle selvien vesien. Niin kokko kohotteleikse, ilmahan ylenteleikse: nosti mustia muria päälle selvien vesien. ....Liiteleikse, laateleikse; toki toisesti kokevi. Yhen iski kynsiänsä hauin hirmun hartioihin, ve'en koiran koukkuluihin; toisen iski kynsiänsä vuorehen teräksisehen, rautaisehen kalliohon. Kilpestyi kivestä kynsi, kalpistihe kalliosta: jo hauki sukeltelihe, ve'en venkale vetihe kynsistä kokon kynimen, vaakalinnun varpahista, - jälet kynnen kylkiluilla, halennehet hartioilla. ....Siitä kokko rautakoura kivastihe vielä kerran; siivet välkkyi valkeana, silmät selvänä tulena: saip' on hauin kynsihinsä, ve'en koiran kourihinsa. Nosti suuren suomuhauin, ve'en venkalan veälti alta aaltojen syvien päälle selvien vesien. ....Niinp' on kokko rautakoura kerrallansa kolmannella toki saapa Tuonen hauin, liikkuvan kalan lihavan, tuosta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta: ei vesi ve'elle tullut hauin suuren suomuloista, ilma ei ilmalle hajaisnut kokon suuren höyhenistä. ....Siitä kokko rautakoura kantoi suuren suomuhauin oksalle omenatammen, päähän lakkapään petäjän. Siinä maisteli makua, viilti halki hauin vatsan, riipoeli rintapäätä, pään on varsin poikki pahkoi. ....Sanoi seppo Ilmarinen: "Oi sinua, kurja kokko! Mikä lienet lintujasi, ku ollet otuksiasi, kun nyt maistelit makua, viillit halki hauin vatsan, kanssa riivoit rintapäätä, pään on varsin poikki pahkoit!" ....Tuop' on kokko rautakoura siitä syäntyi lentämähän. Ylös ilmahan kohosi pitkän pilven rannan päälle: pilvet liikkui, taivot naukui, ilman kannet kallistihe, katkesi Ukolta kaari, kuulta sarviset sakarat. |
....Smith Ilmarinen the everlasting craftsman forges an eagle of fire a wivern of flame; the feet he shaped of iron of steel the talons for wings the sides of a boat. Up on to the wings he climbed on its back he placed himself on the eagle's wingbone tips. ....There he advised his eagle and the wivern he counselled: 'My eagle, my little bird! Go flying where I tell you towards Tuoni's black river to the dale of the Dead Land: strike the pike great and scaly the quick fleshy fish!' ....That eagle, a splendid bird flaps off on its way flew to hunt the pike, to seek the one with terrible teeth in Tuonela's river there in the dale of the Dead Land: one wing ruffled the water the other reached heaven its feet scooped the sea and its beak clattered on crags. ....Then the smith Ilmarinen goes off to harrow that river of Tuonela with the eagle standing guard. ....An elf reared from the water fastened on Ilmarinen: the eagle leapt on its neck twisted the water-elf's head and rammed the head further down towards the black mud. ....Now comes Tuoni's pike the water-dog veers along - not a tiny little pike nor a great big pike with a tongue two axe-hafts long teeth one rake-haft long jaws the size of three rapids its back long as seven boats: it wanted to meet the smith eat the smith Ilmarinen. ....The eagle came winging along the bird of the air beating - no tiny little eagle nor a really great big one with a mouth a hundred fathoms wide jaws six rapids wide tongue six spear-shafts long claws long as five scythes. It spied the great scaly pike the quick fleshy fish lunges at that fish battered at its scales ....and then the great scaly pike the quick fleshy fish drags the eagle's claw down below the clear waters. The eagle rises up into the air it goes: it lifted black mud on top of the clear waters. ....It glides, it hovers; yes, it tries a second time. It sank one of its claws in the terrible pike's shoulders in the water-dog's hooked bones; sank another of its claws in a steel mountain a cliff of iron. But the claw bounced off the rock it glanced off the cliff: the pike thrashed about the water-hulk slipped out of the eagle's clutches from the wivern's toes with claw marks upon its ribs with gashes on its shoulders. ....Then the iron-foot eagle made one more effort; its wings flashed as flame its eyes as clear fire: it got the pike in its claws the water-dog in its grasp and raised the great scaly pike hauled the water-hulk from below the deep billows on top of the clear waters. ....Well, the iron-foot eagle the third time it tries yes, gets Tuoni's pike the quick fleshy fish from that Tuonela river from the dale of the Dead Land: water felt unlike water because of the great pike's scales air smelt unlike air because of the great eagle's feathers. ....Then the iron-foot eagle carried the great scaly pike to the bough of a stout oak to a shock-headed pine's top and there it tasted the taste slashed the pike's belly across ripped the breast open hacked the head clean off. ....The smith Ilmarinen said: 'You wretched eagle! What kind of bird may you be and what sort of fowl that now you've tasted the taste slashed the pike's belly across ripped the breast to boot hacked the head clean off!' ....Well, the iron-foot eagle at that flared up into flight - up into the sky it soared on to a long bank of cloud: the clouds squirmed, the heavens mewed the lids of the sky tilted the Old Man's bow snapped so did the moon's horny points. |
Trans. Copyright © Keith Bosley. Publ. OUP World's Classics. Original with acknowledgements to the Finnish Literature Society, Helsinki.