KALEVALA, canto 19, lines 185-312
Anon. (after oral tradition)trans. Keith Bosley (from Finnish)
....Se on seppo Ilmarinen,
takoja iän-ikuinen,
takovi kokon tulisen,
vaakalinnun valke'isen;
kourat rauasta kuvasi,
teräksestä temmottimet
siiviksi venehen vieret.
Itse siiville yleni,
selkähän sijoittelihe,
kokon kynkkäluun nenille.
....Siitä neuvoi kokkoansa,
vaakalintua varoitti:
"Kokkoseni, lintuseni!
Menes lennä, kunne käsken:
Tuonen mustalle joelle,
Manalan alantehelle!
Iske suuri suomuhauki,
liikkuva kala lihava!"
....Tuo kokko, komea lintu,
lenteä lekuttelevi;
lenti hauin pyyäntähän,
hirmuhampahan hakuhun
tuonne Tuonelan joelle,
Manalan alantehelle!
Yksi siipi vettä viisti,
toinen taivasta tapasi,
kourat merta kuopaeli,
nokka luotoja lotaisi.
....Siitä seppo Ilmarinen
lähtevi haroamahan
tuota Tuonelan jokea.
kokko luona vahtimahan.
....Vetehinen veestä nousi,
koppoi kiinni Ilmarisen.
Kokko niskahan kohahti,
Vetehisen päätä väänti,
polki päätä pohjemmaksi,
kohti mustia mutia.
....Jo tulevi Tuonen hauki,
ve’en koira vengottavi.
Ei ole hauki pienen pieni
eikä hauki suuren suuri:
kieli kahta kirvesvartta,
hampahat haravan varren,
kita kolmen kosken verta,
selkä seitsemän venehen.
Tahtoi seppoa tavata,
syöä seppo Ilmarisen.
....Tuli kokko kouotellen,
isketellen ilman lintu.
Eik' ole kokko pienen pieni
eikä aivan suuren suuri:
suu sen on satoa syltä,
kita kuusi koskellista,
kieli kuutta keihäsvartta,
kynnet viittä viikatetta.
Keksi suuren suomuhauin,
liikkuvan kalan lihavan,
iskevi kaloa tuota,
vasten suomuja sukaisi.
....Silloin suuri suomuhauki,
liikkuja kala lihava,
painavi kokon kynimen
alle selvien vesien.
Niin kokko kohotteleikse,
ilmahan ylenteleikse:
nosti mustia muria
päälle selvien vesien.
....Liiteleikse, laateleikse;
toki toisesti kokevi.
Yhen iski kynsiänsä
hauin hirmun hartioihin,
ve'en koiran koukkuluihin;
toisen iski kynsiänsä
vuorehen teräksisehen,
rautaisehen kalliohon.
Kilpestyi kivestä kynsi,
kalpistihe kalliosta:
jo hauki sukeltelihe,
ve'en venkale vetihe
kynsistä kokon kynimen,
vaakalinnun varpahista,
- jälet kynnen kylkiluilla,
halennehet hartioilla.
....Siitä kokko rautakoura
kivastihe vielä kerran;
siivet välkkyi valkeana,
silmät selvänä tulena:
saip' on hauin kynsihinsä,
ve'en koiran kourihinsa.
Nosti suuren suomuhauin,
ve'en venkalan veälti
alta aaltojen syvien
päälle selvien vesien.
....Niinp' on kokko rautakoura
kerrallansa kolmannella
toki saapa Tuonen hauin,
liikkuvan kalan lihavan,
tuosta Tuonelan joesta,
Manalan alantehesta:
ei vesi ve'elle tullut
hauin suuren suomuloista,
ilma ei ilmalle hajaisnut
kokon suuren höyhenistä.
....Siitä kokko rautakoura
kantoi suuren suomuhauin
oksalle omenatammen,
päähän lakkapään petäjän.
Siinä maisteli makua,
viilti halki hauin vatsan,
riipoeli rintapäätä,
pään on varsin poikki pahkoi.
....Sanoi seppo Ilmarinen:
"Oi sinua, kurja kokko!
Mikä lienet lintujasi,
ku ollet otuksiasi,
kun nyt maistelit makua,
viillit halki hauin vatsan,
kanssa riivoit rintapäätä,
pään on varsin poikki pahkoit!"
....Tuop' on kokko rautakoura
siitä syäntyi lentämähän.
Ylös ilmahan kohosi
pitkän pilven rannan päälle:
pilvet liikkui, taivot naukui,
ilman kannet kallistihe,
katkesi Ukolta kaari,
kuulta sarviset sakarat.
....Smith Ilmarinen
the everlasting craftsman
forges an eagle of fire
a wivern of flame;
the feet he shaped of iron
of steel the talons
for wings the sides of a boat.
Up on to the wings he climbed
on its back he placed himself
on the eagle's wingbone tips.
....There he advised his eagle
and the wivern he counselled:
'My eagle, my little bird!
Go flying where I tell you
towards Tuoni's black river
to the dale of the Dead Land:
strike the pike great and scaly
the quick fleshy fish!'
....That eagle, a splendid bird
flaps off on its way
flew to hunt the pike, to seek
the one with terrible teeth
in Tuonela's river there
in the dale of the Dead Land:
one wing ruffled the water
the other reached heaven
its feet scooped the sea
and its beak clattered on crags.
....Then the smith Ilmarinen
goes off to harrow
that river of Tuonela
with the eagle standing guard.
....An elf reared from the water
fastened on Ilmarinen:
the eagle leapt on its neck
twisted the water-elf's head
and rammed the head further down
towards the black mud.
....Now comes Tuoni's pike
the water-dog veers along -
not a tiny little pike
nor a great big pike
with a tongue two axe-hafts long
teeth one rake-haft long
jaws the size of three rapids
its back long as seven boats:
it wanted to meet the smith
eat the smith Ilmarinen.
....The eagle came winging along
the bird of the air beating -
no tiny little eagle
nor a really great big one
with a mouth a hundred fathoms wide
jaws six rapids wide
tongue six spear-shafts long
claws long as five scythes.
It spied the great scaly pike
the quick fleshy fish
lunges at that fish
battered at its scales
....and then the great scaly pike
the quick fleshy fish
drags the eagle's claw
down below the clear waters.
The eagle rises
up into the air it goes:
it lifted black mud
on top of the clear waters.
....It glides, it hovers;
yes, it tries a second time.
It sank one of its claws in
the terrible pike's shoulders
in the water-dog's hooked bones;
sank another of its claws
in a steel mountain
a cliff of iron.
But the claw bounced off the rock
it glanced off the cliff:
the pike thrashed about
the water-hulk slipped
out of the eagle's clutches
from the wivern's toes
with claw marks upon its ribs
with gashes on its shoulders.
....Then the iron-foot eagle
made one more effort;
its wings flashed as flame
its eyes as clear fire:
it got the pike in its claws
the water-dog in its grasp
and raised the great scaly pike
hauled the water-hulk
from below the deep billows
on top of the clear waters.
....Well, the iron-foot eagle
the third time it tries
yes, gets Tuoni's pike
the quick fleshy fish
from that Tuonela river
from the dale of the Dead Land:
water felt unlike water
because of the great pike's scales
air smelt unlike air because
of the great eagle's feathers.
....Then the iron-foot eagle
carried the great scaly pike
to the bough of a stout oak
to a shock-headed pine's top
and there it tasted the taste
slashed the pike's belly across
ripped the breast open
hacked the head clean off.
....The smith Ilmarinen said:
'You wretched eagle!
What kind of bird may you be
and what sort of fowl
that now you've tasted the taste
slashed the pike's belly across
ripped the breast to boot
hacked the head clean off!'
....Well, the iron-foot eagle
at that flared up into flight -
up into the sky it soared
on to a long bank of cloud:
the clouds squirmed, the heavens mewed
the lids of the sky tilted
the Old Man's bow snapped
so did the moon's horny points.

In the Finnish epic (1849) based on oral tradition, the smith Ilmarinen performs
three impossible tasks to win a girl's hand. For this third task he must catch a
giant pike in the river of Tuonela, the land of the dead, without using a net.

Trans. Copyright © Keith Bosley. Publ. OUP World's Classics. Original with acknowledgements to the Finnish Literature Society, Helsinki.


next
index
translator's next